Tositarinoita

Vuosien haikailun jälkeen hankin vihdoin vahvaluonteisiin rotuihin lukeutuvan koiranpennun.
Heti pennun saavuttua alkoi myös sen määrätietoinen koulutus.
Koira oppi kulkemaan hihnassa vetämättä, ohittamaan nätisti niin koirat, pyörät kuin lenkkeilijätkin ja arkisten taitojen lisäksi myös harrastuspuolikin oli ottanut tuulta alleen.
Kaikki sujui ja ulkoilu oli nautinnollista.

Koiran ollessa vuoden ikäinen törmäsimme ensimmäiseen irtokoiraan, muutamien päivien jälkeen toiseen ja vielä uudelleenkin yhteen..
Koiran ollessa reilun puolentoistavuoden ikäinen oli koiraani kohti tullut jo yhdeksän irtokoiraa!
Näistä yhdeksästä koirasta seitsemän oli lähestynyt hyökkäysmielessä jo kaukaa.

Onneksi olen tähän päivään mennessä onnistunut estämään näiden hyökkäämässä olleiden koirien pääsyn oman koirani luokse.
Ihme kyllä koirani on totellut huolellisesti opetettua paikka käskyä vaikeasta tilanteesta huolimatta, jonka vuoksi minulla on ollut mahdollisuus mennä estämään kohti tulevan koiran pääsy oman koirani luokse.

Tilanteet eivät ole olleet helppoja!
Hyvin lyhyessä hetkessä on pitänyt ehtiä tekemään päätös siitä mihin pyytää koiransa jäämään ja miten pyrkisi estämään kohti juoksevan koiran hyökkäyksen.

Mitä tästä aiheutui? -Useamman kuukauden ajan minua arvelutti lähteä koirani kanssa lenkeille.
Ei siksi että pelkäsin oman koirani käytöstä (ken omaa koiraa pelkäisi, etenkään sellaista joka on opetettu tavoille) vaan siksi että olen pelännyt vielä jonain päivänä irtokoiran pääsevän koirani kimppuun ja etten onnistuisikaan estämään hyökkäystä.
Tällä olisi epäilemättä tuhoisat vaikutukset koirani luonteeseen!
Ja vaikka irtokoirat eivät ole päässeetkään koirani päälle asti, on jokaisen hyökkäystilanteen jälkeen koirastani ollut havaittavissa hermostuneisuus seuraavien koiraohitusten kohdalla.

Valitettavasti nykyisin tilanne on se, ettei hyvin opetettu paikallaolo ja koiran luottamus minuun ole enää palautunut aiemmalle tasolle. Koira ei kykene enää nykyisin olemaan aloillaan rennosti toisen koiran mennessä ohi.
Kokeissa paikkamakuu ja kaikki muu onnistuu, mutta koen että arki on osin menetetty.

Omistan koiran joka on ollut nuoresta pitäen hyvin innokas toisten koirien suhteen.
Häntä viuhtoen ja hihna kireällä jokaista koiraa kohti rynniminen on koirani tavaramerkki.
Kaikkia muita koiria tämä tapa ei viehätä -eikä kyllä minuakaan.
Tämä koirani käytös ehti voimistua jo melko pitkään ennen kuin ymmärsin, kuinka voisin opettaa koirani kulkemaan nätisti muiden koirien ohi.
Olenkin nyt panostanut koirani opettamiseen, mutta iloinen riehuminen ei kyllä tällä menolla lopu.

Nimittäin harvasepäivä käy niin että joku vastaantuleva päästää koiransa oman koirani luokse siitä huolimtta,
että selvästi yritän opastaa omaa koiraani käyttäytymään tilanteessa rauhallisesti ja toivon että tulija pysyy etäällä.
Siitäkös hepuli syntyy ja mikä kurjinta, koirani riehuminen ja hihnassa vetäminen voimistuvat entisestään.

Autolla ajaessa ja ulkoillessa pääsee näkemään sivusta seuraajana paljon kaikenlaista.

Eräänä iltana rouva tuli kotoaan kääpiökokoisen koiransa kanssa kotitielle postia hakemaan.
Rouvan koira oli vapaana ja kun tämä pieni terrieri huomasi toisen koiran lähti se uhitellen ja kovasti rähisten pinkomaan kohti toista koiraa.
Pohdin kuinka ihmeessä rouva uskaltaa pitää koiraansa vapaana.
Jonain kertana terrierin tuolla tavoin syöksyessä ison koiran rinnuksiin on sen henki vaarassa;
mikäli iso koira menettää malttinsa lähes kiinni tulleeseen pieneen koiraan on sen yksi purema jo kohtalokas hauraalle kääpiökoiralle.
Tilanne olisi hirvittävä kaikille.

Jokaisella on velvollisuus kouluttaa koiransa yhteiskuntakelpoiseksi koiran koosta huolimatta.
Ison ja vahvaluonteisen koiran pitää olla omistajansa hallinnassa, eikä se saa hyökätä toisen koiran kimppuun vaikka vastaantuleva koira hieman murisisi tai haukkuisi.

Tämä ei kuitenkaan vapauta pienemmän koiran omistajaa koulutusvastuusta oman koiransa osalta ja tulee muistaa, että koiralle kuin koiralle on kohtuutonta joutua tilanteeseen jossa toinen koira tulee aivan liki hyvin hyökkäävästi rähisten.
Kiihkeän, aggressiivisen sähäkästi hyökkivän koiran kanssa on syytä välttää ohituksia lähietäisyydeltä.

Perheeseemme hankittiin ensimmäinen koira, kun lapset olivat mielestämme sen verran isoja,
että pystyivät pienissä määrin ottamaan vastuuta koiran hoidosta mm. ulkoiluttamisesta koulun jälkeen.
Roduksi valittiin kooltaan sen verran pieni, että lapsikin pystyisi pitelemään koiraa tai kantamaan sylissä tarpeen vaatiessa. Alusta asti oli selvää, että koira on perheen yhteinen asia.
Kaikki osallistuivat myös koiran perustottelevaisuuskoulutukseen ja sovelsivat oppeja käytäntöön parhaan taitonsa mukaan.

Opit ovat olleet koetuksella, sillä kotikadullamme asuu 10 koiraa, kaksi omaamme mukaan lukien.
Kun laskuihin otetaan mukaan myös lähikadut, kohoaa pienehkön asuinalueemme koiramäärä yli 40. Koirakohtaamisilta ei siis voida välttyä.

Lasten kannalta ikävimpiä ovat tilanteet, joissa vastaantulija päästää koiransa joko hihnassa tai vapaana lapsen ulkoiluttaman koiran luokse siitäkin huolimatta, että lapsi yrittää vältellä kohtaamistilanteita tai vaikeassa tilanteessa nostaa koiran syliin.

Flexitalutin pitkällä kulkevat ulkoiluttajat harvoin edes ymmärtävät aiheuttamaansa harmia lapselle -saatikka koiralle.
Osasta on vain huvittavaa kun pieni koira käy kuumana.
Kävipä kerran niinkin, että koiramme puri kiihdyksissään lastamme, joka oli nostanut sen syliin turvaan liian innokkaalta koiralta.
Tästäkin huolimatta vastaantulija antoi koiransa hyppiä lastamme vasten, koiraamme tavoitellen.